Tmi Vilkkoni

Opettelin luonnollisia hevostaitoja Paasin avustuksella lähes siitä asti, kun Paasi tuli talliini. Kiinnostuin kai tyypillisesti asiasta silloin, kun suhde oman orin kanssa alkoi olla ongelmallinen. Kun en ollut enää varma, kumpi vei kumpaa laitumeen ja alkoi tulla vaaratilanteita. Aluksi perehdyin lh-taitoihin netin kautta aloittaen varovaiset talutusharjoitukset varsinkin Alilan Annan nettiohjeiden mukaan. Varsinainen ahaa-elämys oli kuitenkin Vanhatalon Katjan kurssi Liperissä. Näin oman hevoseni muuttuvan alle kymmenessä minuutissa pää pystyssä tepastelevasta kailottavasta vouhkaajasta puolinukuksissa seisovaan rauhalliseen hevoseen, joka pienestä vihjeestä heräten toteutti kaikki pyynnöt kuin ajatus. Silloin tajusin, että juuri tätä minä olen tarvinnut aina. Siitä tie vei eri ihmisten kursseille, amerikkalaisen alan kirjallisuuden pariin ja ennen kaikkea uskomattoman upeisiin ja välillä itkun partaalle vieviin kokemuksiin yrityksen ja erehdyksen kautta oman hevosen kanssa oppiessa.

Näillä sivuilla kerron omaa näkemystäni siitä, mitä luonnollinen hevostaito on minulle. Käytän esimerkin voimaa, välttääkseni luennoimisen. Olennaista on oivaltaa, että hevonen on pakoherkkä saaliseläin, jonka paras palkinto on rauha (se, että ei tarvitse liikkua eikä mistään tule painetta). Se on myös hierarkkinen eläin, jolle yleensä on helpotus, jos joku selkeästi ja turvallisen luotettavasti hoitaa laumanjohtajan tehtävät (esim. ruokajärjestyksen ja ympäristön valvomisen).

Käytännön esimerkkejä siitä, miten toimin ja mitä lh minulle on, löydät lukemlla Hippien tarinan.

Asioita, joita vaadin hevoselta ja itseltäni

Kaiken hevosenkäsittelyn ja hyvän yhteistyön perusta on, että hevonen kunnioittaa ihmisen tilaa.

Se ei siis koskaan tunge lähelle, ei kosketa ilman lupaa eikä varsinkaan tuupi. Se tunge lapa edellä ”ylitse”, vaan antaa ihmiselle vähintään puolen käsivarren mittaisen tilan joka puolella.

Hevosen tulee väistää painetta kaikkiin suuntiin.

Se siis siirtyy poispäin siitä kohdasta, johon kohdistan painetta. No, mitä on paine? Se on jo käskevä katse, käden tai lippukepin käskevä liikautus, lopulta kosketus kädellä, lippukepillä tai muulla vastaavalla. Vasta äärimmäisessä tapauksessa se on napautus, tönäisy tai tempaisu esim. narusta. Vielä selvennys parin esimerkin voimalla. Jos haluan hevosen peruuttavan pois minusta, painetta on se, että nostan hartiani, nojaan hevosta kohti ja ehkä nostan hiukan kättäni hevosen turpaa tai ryntäitä kohti. Tästä merkistä hevosen tulee kevyesti siirtyä suoraan poispäin minusta niin kauan kunnes rentoutan itseni, mikä on hevoselle merkki pysähtyä. Jos harjatessa haluan hevosen ottavan askelen eteenpäin, naksutan ja näytän kädellä suuntaa, tai kevyesti taputan hännän viereen, jolloin hevonen astahtaa eteenpäin rauhassa ja kevyesti.

Hevonen luottaa ihmiseen.

Kun toimin loogisesti ja hevosen ymmärtämällä tavalla, esitän pyyntöni selkeästi ja säännöt ovat aina samat, hevonen voi luottaa minuun turvallisena ja reiluna johtajana. Silloin se voi rauhassa toimia ohjeitteni mukaan ja nukkua, kun tehtävää ei ole, sillä se tietää, että minä hoidan lauamanjohtajan tehtävät, ympäristön tarkkailun ja vaaroista varoittamisen. Jos tätä suhdetta ei ole, hevonen ottaa nuo tehtävät itselleen eikä keskity ihmisen antamiin ohjeisiin.

Ymmärtääkseen hevosten käyttäytymistä ja oppiakseen käyttämään kehoaan viestinnässä hevosten kanssa oikein, täytyy seurata hevosten keskinäistä kommunikaatiota, mieluiten vapaassa tilassa. Parhaat oppitunnit saa tarkkailemalla kesälaitumessa olevia hevoslaumoja.

Arvaa, kuka allaolevista on ori ja laitumen kuningas.

Tästä linkistä voit katsella lyhyen videopätkän samasta tilanteesta, jossa viereiseen laitumeen on juuri laskettu vieraat ruunat. Ömppä ja ruunat tapaavat, video YouTubella

Alla olevassa kuvassa sama ori ihmisen kanssa, valmistaudumme maastoratsastukseen, ruunat pienen matkan päässä.